Puhuttaessa kasvihuonekaasupäästöistä, erotellaan kuluttajien ja teollisuuden päästöt yleensä toisistaan.
Todellisuudessa teollisuudenkin päästöt johtuvat kuluttajien valinnoista. Teollisuus ei valmista itselleen vaan viime kädessä kuluttajille, vaikka ensikatsomalta sitä ei usein huomata.
Otetaan esimerkiksi yksinkertaistettu denimfarkkujen tuoteketju:
Ensimmäisessä vaiheessa tarvitaan raaka-aineita, joista valmistetaan puuvillakuitua, väriaineita ja erilaisia kemikaaleja kankaan käsittelyyn, metallia jne. Raaka-aineiden jalostuksessa on yleensä useita eri vaiheita (kuvassa pelkistetty vain yhteen vaiheeseen).
Toisessa vaiheessa jalostetuista raaka-aineista valmistetaan muun muassa kangasta, ompelulankaa, nappeja, vetoketjuja yms. farkkujen valmistuksessa tarvittavia puolivalmisteita.
Kolmannessa vaiheessa valmistetaan varsinainen lopputuote.
Seuraavaksi valmiit tuotteet varastoidaan tukkukauppojen ja kauppaketjujen varastoissa, josta ne jaetaan kauppoihin myytäväksi ja päätyvät lopulta kuluttajille.
Samanlainen tuoteketju pätee niin tietokoneisiin kuin autoihinkin. Lopulta lähes kaikki teollisuuden valmistamat raaka-aineet, puolivalmisteet tai lopputuotteet päätyvät kuluttajien käyttöön tai palvelemaan kuluttajia. Harva ostaa esimerkiksi suihkulentokoneen mutta suurin osa sellaisella joskus on matkustanut.
Kuluttajien valinnoilla onkin suuri merkitys myös teollisuuden päästöihin. Suosimalla vastuullisesti tuotettuja ja ympäristöystävällisiä tuotteita, voivat kuluttajat ohjata teollisuuden tuotantoa ympäristöystävälliseen suuntaan. Ostopäätöstä tehdessä tulisi valintaan vaikuttaa itse tuotteen lisäksi myös se, onko valmistaja ryhtynyt toimenpiteisiin päästöjensä vähentämiseksi tai kompensoimiseksi.
Paras keino päästöjen vähentämiseksi on kuitenkin käyttää tuotteita pidempään ja jättää tarpeettomat tuotteet kokonaan hankkimatta.
